No niin näyttelemissessio on nyt sitten onnellisesti takanapäin ja oli ihan hauskaa mutta täytyy kyl todeta et näyttelijän työ on PIRUN raskasta ja siinä on oikeastaan koko ajan kiinni ja homma rassaa aivojasi vuorokauden ympäri. Mutta kunnialla selvittiin ja saatiin paljon kehuja ja kukkia yms....

Joten on nyt sitten todistettu että minusta olisi voinut tulla myöskin näyttelijä silloin nuorempana jos olisin sitä vain halunnut (mutta silloin en itse asiassa halunnut tulla miksikään koska olen aina ollut jotenkin sitä mieltä että jokaisen ihmisen pitää kelvata ihan itsenään eikä tartte tulla miksikään!!!! Tämä yhteiskunta on kyllä ihan toista mieltä ja vaatii että tullaan joksikin ja valmistutaan ainaskin keskimäärin 2,5 eri ammattiin!!! ÄLYTÖNTÄ AJAN JA VOIMIEN TUHLAUSTA sanon minä! Kyllä sitä oppii kun tekee eikä muuta tartte!!! Ihmiset opiskelee nykyisin ihan hirmusen paljon ihan turhia asioita, joita ne ei kuitenkaan koskaan työssään sitten tartte!!)

Näyttelemisen jälkeen/ohessa muori sitten pakkasi, pakkasi, pakkasi, pakkasi, pakkasi, pakkasi, pakkasi ja PAKKASI, laatikoihin, kasseihin, pusseihin ja nyssyköihin koko maallisen omaisuutensa eli ne kaikki noin kuusi miljoonaa esinettä; kirjoja, kirjoja, kirjoja, kirjoja, astioita, vaatteita, palapelejä ja muita pelejä ja pikkuesineitä ja kukkia ja lapion ja kuokan ja kihvelin ja harjan ja ja ja ja.....MIIRON!

JA sitten muori muutti HEIKIN; MIIRAN; PASIN JA KAISAN sekä pikkupinjan, viivin, ja lauran avustuksella Hämeen sydänmaille Orimattilan kauniiseen kaupunkiin.

Muorin oli pakko muuttaa sillä rahat eivät enään yksinkertaisesti riittäneet Keravalla asumiseen: 1014e tulot ja 1546e menot ei juuri jätä pelivaraa! Kiitos vaan Keravan Kaupungille ylen kalliista ja muorin eläkkeellä mahdottomasta ja erityisen huonotasoisesta asumisesta! Asuntoni oli 18v vanha eikä siihen oltu koskaan tehty mitään varsinaista remonttia....mitä nyt oli kukin asukas (ja niitä oli ollut varmaan ainakin myös se 18kpl!) oli jotain viritellyt!!! Kylpyhuoneessa haisi (home?!) ja pihalla oli kuin näyteikkunassa lisäksi piha-aidat olivat niin lahot että kun koski niin palaset jäi aidasta käteen!! Vuokra oli silti METROPOLIALUEEN (=helsinki) mukainen eli 636e! eli yli 10e/neliö kun neliöitä oli 59!

Nyt asun 50neliön asunnossa, kaksi huonetta ja mukava keittiö ja pieni suojaisa ja mukava piha! Postia ei tarvitse hakea satojen metrien päästä vaan se kolahtaa ihan oman oven oviluukusta päivittäin ja kaikki tarvittavat palvelut ovat alle kilometrin päässä. (Keravalla palveluiden ääreen oli 3km ja terveyskeskukseen peräti 5km) Asumismukavuus ja -viihtyvyys lisääntyi siis kummasti kun etäisyys tuohon METROPOLIIN (oikeissa metropoleissa on muuten enemmän asukkaita kuin koko Suomessa on asukkaita eli että toi Hesan Metropolijuttu on minun mielestäni lähinnä vitsi!) kasvoi 70km. Ja hintakin on inhimillisempi ja minulle jääpi 246e enemmän elämiseen!!! NYT VOIPI SITTEN RUVETA IHAN ELÄMÄÄNKIN!

Lopuksi todettakoon että elämää on siis todistetusti muuallakin ja niitä mukavia ja lupsakoita immeisiä varsinnii pitää ettii muualta ko tuosta Hesan liepeiltä, siellä voip käydä kääntymäs mutta kun pakokaasuista ei saa muuta ku päänsärkyä, niin turvallisempi on asustaa kauempana!

Muori on saanut uuden kotinsa suurin piirtein kuntoon - yhtä kaappia metsästää vielä hän! ja lukennut Orimattilan mainiosta ja todella hienosta (huom! vrt. Keravan kirjasto) Kirjastosta jo ainaskin 25kirjaa. ja sitten muori yleensä näin kesäisin on ulkona ja nyt on tuosta pihasta vielä kolmasosa katettu- niin siellä on mukava istua!!! Joten tietokoneen ääressä olen harvemmin! Kuitenkin siis todettakoon vielä selvyyden vuoksi että hengissä olen ja kutakuinkin myös järjissäni.

PS. Niin ja sitten muori on ajanut autoa: seat-farmaria, mersu-pakettiautoa ja volvo-automaattivaihteista ja tutustunut ympäröivään maaseutuun! Kauniita joenvarsia (Palojoki, Porvoonjoki ja Mallusjoki...) Ja ihania hiekkarantoja (Kalliojärvi, Kylänjärvi, Mallusjärvi, Artjärvi...) lainehtivia viljapeltoja ja hauskoja isäntiä....

Seuraavaksi muori ottaa ympäristön kesäteatterit ohjelmaansa! On kesä ja kärpäsiä ja hyttysiä ja sadetta joten nauttikaamme tästä Suomen suvesta ja ulkoilusta!

Noniin kenraaliharjoituksissa kaikki meni päin..... mutta ensi-ilta sujui loistavasti. Yleisöä oli paikalla 47 henkilöä. Oli arki-ilta ja ensi-ilta on muutenkin semmoinen mitä ihmiset jostain syystä vieroksuvat, kun luulevat että pitää olla extraykköset päällä yms. Esityksen jälkeen menimme Robins-nimiseen Bubiin jatkoille eli ottamaan muutamat pitkät/lyhyet tms. ja parantamaan maailmaa. Lapset ja ala-ikäiset lähetettiin tietysti ensin nukkumaan. Tuottaja oli hankkinut kaikille esiintyjille kukkakimput ja jotkut saivat kukkia vielä yleisössä olleilta tutuiltaankin, joten lähes kaikki kurvasivat ensin kotiin viemään kukat yms. ja sitten vasta Robins´siin. Ilta oli mukava ja minä olin niin kännissä etten muista oikein koskaan noin kännissä olleenikaan, en ainakaan viimeisten 35vuoden aikana!!!!! Kotiin pääsin kun Mona vei autollaan ja katsoi että pääsin ovesta sisään....hihhihhhihhhiiiiihih! Mutta kylläpäs nukuin hyvin seuraavat 8h.... krhhhhrrrhhhhpuhtuhroooh! Ja niin nukkui Miirokin --heräsimme vasta 9.30 perjantaiaamuna!

Viini (oli muuten espanjalaista ja erittäin hyvää!!) on näköjään hyvä unilääke! Ainakin näin harvoin käytettynä!

Oli pääsiäinen ja pitkäperjantaiaamu kun Liisa soitti minulle hyytävän puhelun: "Katso etten enää koskaan näe sinua ja sinun kamalaa koiraasi. Miiro ajoi Hiltun kuolemaan." klik! Liisan päässä kaikki asiat saavat aina omituisia piirteitä. AIkaisemmin hän on väittänyt että hänen poikansa on kuollut....ja hänellä on surua... Mutta tosiasiallisesti hänen poikansa elää ja voi ihan hyvin. Kyse on vain siitä että äidin ja pojan välit ovat poikki ja Liisalle poika on IKÄÄNKUIN kuollut kun hän ei ole tähän yhteydessä. Joka kerta kun Liisa on juonut (ja hän juo aika usein ja reippaasti korkeasta 67vuoden iästään huolimatta) joka kerta hän väittää juovansa siksi että hänen poikansa on juuri kuollut!

Joten minä taas ajattelin että ok, ensin poika nyt kissa. Mutta kyllä se katti on ihan oikeesti juossut auton alle. Juuri sen pitkäperjantain aamuna. Mutta Miirolla tai minulla ei ole kyllä mitään tekemistä sen asian kanssa, vaikka Liisa nyt on jostain syystä saanut päähänsä että juuri Miiro on "ajannut Hiltun kuolemaan" niin Miiro on kyllä ko ajankohtana ollut ihan kiltisti kanssani sisällä. Meillä kun on muutenkin vähän outo aikataulu usein: heräämme noin klo 6 ja käymme aamulenkillä ja syömme aamiaisen ja sitten menemme uudelleen tutimaan ja heräämme toisen kerran klo 10-11 aikoihin ja syömme lounaan ja lähdemme sitten pitkälle pävälenkille ja sitten on "kahviaika" (kumpikaan ei tosin nauti kahvia!) ja sitten mamma tekee jotain omia juttujaan tai tiskaa tai laittaa pyykkejä tms. ja Myöhäpissille mennään yleensä kello 22 molemmin puolin.... silloin jos menemme myöhäispissille puolen yön tietämissä niin Miiro on joskus ollut hetken tuossa pihalla irti ja juossut edestakaisin.... ja joskus on silloin ajannut jotain kulmakunnan kissaa tai jänistäkin hetken. Eihän se vanha koira kun on, enää kauaa moista jaksa... kissat yleensä menevät naapuririvitalon alle piiloon -kun se on ihan kirjaimellisesti parakki tyyliä - Miiro ei vaan mahdu sinne alle perässä.

Ja siitä kun me ollaan nähty minkäänlaista kattenjaamaria on nyt kulunut jo ainakin 2-3kk. Ja se oli sulan maan aikana tuolla Siwan nurkalla. Kyllähän täällä kissoja on. Laskin viime elokuussa 8erilaista maukuvilleä tämän korttelin alueelta!!!! Koiriakin on, mutta kyllä ne ovat koko ajan olleet vähemmistönä. Ihmisillä on myös hyvin huoleton tapa pitää kissansa irti kuljeksimassa.... ja aina silloin tällöin ne myös sen seuruksena jäävät autojen alle. Onkohan kissa jotenkin kuuro autolle??!! Vai luuleeko se olevansa autoa vahvempi vai onko sen vietti niin kova tien toisella puolella mouruavan luo ettei se voi odottaa edes auton ohi menoa.....en ymmärrä.... koirat yleensä odottavat auton ohimenon ja katsovat vielä toiseenkin suuntaan ennen kuin menevät tien yli!!! Ovat siis ainakin liikennekäyttäytymisessä viisaampia!!!! Ja tämä on nyt taas kerran todistettu!

Niin tosta edellisestä jäi tietysti puuttumaan joitakin ihmisiä...Seija U Kupoio ja Seija S Lahti ja jostain syystä myös meidän Kaisa ja Riihimäki ja luultavasti vielä joku.... joten sorry vaan ei ollut tahallista vaan kun tuntee paljon ihmisiä niin ei koskaan pysty yhdellä kerralla näköjään luettelemaan heitä kaikkia.

Mutta otsikkoon: Minä istuin tänään jalkojeni päälle!! UUUUUhhhhh! Tekonivelet siis ne mitkä minulla on polvissa ovat semmoiset, että ne taipuvat normaalisti 90asteen kulmaan eli just silleen sopivasti kun istuu tuolilla...tuolin jalka ja istuin yleensä muodostavat tuon 90asteen kulman. Niitä ei ole tarkoitettukaan taivutettaviksi enempää...mutta kävi näin: Olin teatteriharjoituksissa ja aikeissa istua katsomon ylösnousevan tuolinistuimelle kun se ykskaks ponnahtikin ylös, ennenkuin minun pikku peppuni ehti sitä tavoittaa ja tästä seurasi se että istuin lattialle ja suoraan jalkojeni päälle jotka painostani johtuen taipuivat sitten täysin alleni. Asento jossa olen istunut kait viimeksi viisi vuotiaana, jos silloinkaan!!!!

Päästin hirveän ulvahduksen -sain kaikki hiljaiseksi- ja menetin tajuntani......No onneksi ystäväni ymmärsivät nostaa minut ylös ja pois jalkojeni päältä....mutta paluu maailmaan oli hyvin tuskaista...ja kesti jonkin aikaa. No seuraus on se että nyt molemmat polveni ovat turvoksissa ja kiukkuisia ja oikea lonkkani myös ... Pää on vähän hupsistupsis ja olo jotenkin hutero....

Mutta ehkä tuo tuosta kunhan nyt nukutaan (toivottavasti) ensi yö ensin. Katsotaan sitten. Mutta kuinkas moni teistä pystyy istumaan jalkojensa päällä....? Luulen ettei se kuulu yleensäkään enään aikuisten ihmisten voimistelusuorituksiin jollei kyseessä ole joku voimistelua/akrobatiaa/balettia tms. harrastava yksilö!

Tekniikkaan sitten toisella tavoin: ostin eilen lopultakin sen digirasian -oli kaupan viimeinen joten sain sen 99euroisen laitteen 59eurolla, siinä on korttipaikka yms lisukkeet ja MINÄ asensin sen ihan ITTE paikalleen ja ketjutin siihen vielä videotkin mukaan ja hyvin toimii...ei ollut vaikeaa...oliskohan mun pitänyt alunpitäen lukeakin insinööriksi!?

Olin eilen muutenkin tuhlaavainen: kävin passikuvassa ja tilasin passin. Nykyisin ei saakaan pitempiaikaisia passeja kuin tuon 5v. Kun ei tuo Viron liittyminen Shengen-alueeseen poistanut sitä tosiasiaa, että pitää olla jokin matkustusasiakirja eli käytännössä siis joko passi tai erillinen henkilökortti. Esim. ajokortti tms. dokjumentti ei kelpaa. Joten otin passin. saan sen ensi tiistaina....

Mutta ensimmäinen matkani kyllä suuntautuu tuonne pohjoiseen Piippolaan Iran pikkutytön ristiäisiin lauantaina 15.3. ja sillä reissulla en oletettavasti tarvitse vielä tätä matkustusasiakirjaa!!

Kyllä tämä Kerava on sitten tylsä paikka. Ennen minä tunsin täällä paljon ihmisiä ja oli aina joku jonka kanssa "praatata", jos tahtoi, mutta nyt ovat kaikki kadonneet taivaan tuuliin: Heikki ja Miira asustavat Orimattilassa, Marjo muutti Helsinkiin, Päivi muutti mummunsa luo Nurmijärvelle, Piritta etsii asuntoa Mäntsälästä, Satu on hautautunut Hämeenkoskelle, Ira puolestaan pisti paremmaksi ja meni vallan Piippolaan asti (juu se on se paikka mistä laulussakin lauletaan: Piippolan vaarilla oli... ja se talokin on siellä!) ja Kaija ei enään tunne meikäläistä kun on nyt löytänyt jonkun uuden Tuulan (Tuula sitä, Tuula tätä, Tuula niin, Tuula näin....) (joillakin ihmisillä voi ilmeisesti olla vain yksi hyvä tuttava kerrallaan!!!Outoa!!!)

Riitta T. on oikeastaan ainoa ja hänkin on kuin tuuliviiri, eilen sanoi tulevansa tänään meille ja nyt äsken soitti ettei nyt jaksakaan...hänelle hyvin tyypillistä ja minusta perin rasittavaa olen-enole-olen- en-olen- en.. toimintaa. Riitta on muuten ihan kiva, mutta tosiaan lähes ainoa tuttu jota voin tavata päivisin. Helenaa tapaan sitten myös kyllä joskus kun hän töiltään ehtii. Kun käy Helsingissä töissä niin ei sitä paljon ehdi. Ja sitten on vielä tuo Liisa joka muutti minun paikalleni tuonne talon toiseen päähän viime keväänä: hän on myös eläkeläinen, mutta hänellä on nyt joku mies kierroksessa. Sekin on minusta kummaa että vielä hänkin, 68v ikäinen ihminen, halajaa tuota seksiä ja reiän runkkaajaa! Hyi hitto, minä olen vissiin itse jotenkin kummallinen, mutta kun en ole koko touhusta koskaan kovin paljon pitänyt ja mitä vanhemmaksi tulen sitä koomisemmalta ja iljettävämmältä se tuntuu. Vanha nainen ketarat levällään... ei kuulkaa, ei mene minun kaaliini, että mitä ihmeen ihanaa siinä on... paikat vaan tulee kipeiksi kun vääntäytyy moisiin asentoihin. Kyllä se niin on että se joka siitä touhusta nauttii, se on se mies! Ne on niin kummallisia, ne miehet. Niitä minä en ole kanssa oikein koskaan ymmärtänyt, ne ajatteleekin vissiin jollain muulla elimellä kuin me naiset!!!! Joten siis Liisastakaan ei ole "päiväkahvi"-seuraa kuin harvoin.

Ja siinä ne sitten olikin. No onhan sitten Sinikka (Heikin äiti) ja Leena (Päivin äiti), jotka silloin tällöin kysyvät lenkille. Mutta hekin ovat molemmat vielä työelämän pyörityksessä, joten ei heitä usein näe.

Ja Elvi 75v+ Tauno 83v, vanha pariskunta, jota käyn silloin tällöin katsomassa. Mutta se on aina vähän rasittava vierailu kun Elvi on jo ihan pikkutytön asteella (hänellä on Altzheimerin tauti) ja Tauno haluaa aina vain katsoa vanhoja valokuvia....

Yritän kuitenkin sitkeästi olla tulematta hulluksi ja käyn nykyisin hyvin uutterasti lenkillä Miiron kanssa, vaikka jalkani eivät siitä tykkää. Televisiotahan minulla ei nyt ole kun ei ole varaa hankkia sekä uutta töllöä että sitä digi-lootaa!! Eikä sieltä nyt ainakaan analogisten ohjelmien aikana mitään kovin ihmeellistä tullutkaan minulle, minä kun en pidä elokuvista enkä useimmista fiktiivisistä jutuista ja dokumentteja tuli yksi kerran kuussa! 

Minä siis ompelen, luen, leikin tällä tietokoneella, käyn koiran kanssa lenkillä ja lisäksi on nuo näytelmä-harjoitukset. Yritän myös bongata aina kerran - pari viikossa jonkun ihmisen juttuseurakseni, tai sitten istun kulmakonditoriossa ihan muuten vain katselemassa ihmisiä.

Mieti kuinka usein sinä olet kokonaisen päivän/viikon puhumatta jonkun toisen ihmisen kanssa ja kas huomaat ettei semmoista tapahdu sinun elämässäsi kovin usein. Kun niin tapahtuu olet luultavasti esim. kipeä tai yksinäisellä mökillä tms. Mutta monille vanhemmille ihmisille se on arkipäivää ja juttuseura on luksusta, johon ei auta sekään että on asunut samalla paikkakunnalla lähes koko ikänsä. Mitäs se auttaisi kun ne toiset eivät pysy paikallaan vaan muuttavat työn, perheen, asunnon tai muun syyn takia muualle!

Tämä oi osa Mökin muijan marinoita!