No se ns. omalääkäri katsoi minua silmät ymmyrkäisenä ja tipsutteli sitten tyhjentämään lääketehtaiden säännöllisesti (onneksi) täyttämän pikkuisen lääkevarastonsa niiltä osin, millä minun tapauksessani on jotain merkitystä, eli että sain mukaani 4 pakkausta lääkkeitä ja ilmoituksen että  napostele noita ja hän telefoneeraa minulle tiistaina ja kysyy että josko pillereistä on ollut jotain apua.

Juu kyllä niistä jonkinverran on ollut apua, ensin muutaman päivän ajan jopa ihan kovastikin, mutta sitten vissiin pillerit hävisivät ottelun lonkassa jyllääville pöpöille (siellä siis on jonkin sortin tulehdus ja kovasti paha kuulemma!!!) ja kipu alkoi taas palailla pikkuhiljaa ennalleen.

No täti omalääkäri, soitti ja me puhuimme, tai no minä puhuin ensin ja hän sitten ja lopputulos on että minä jatkan ko. pillereiden syöntiä nyt paremman puutteessa ja odottelen kutsua Peijakseen jälleen kerran. Tri Matti Romu on Peijaksen reumalääkäri mutta meillä ei oikein synkkaa; hän kun tahtoisi että minä söisin semmoisia, alunperin suolistosyöpään kehitettyjä mömmöjä, kun joku on nyt keksinyt että kun reumaan ei kerran ole kehitetty omaa lääkettä niin reumapotilaille voi sitten paremman puutteessa kokeilla kaikkien muiden tautien lääkkeet, jos niistä vaikka joku ihan noin vahingossa tekisi jotain sillekin taudille!!! Nämä kokeilut eivät vaan ole aivan vaarattomia!

Hahaa, sanoin minä ja ilmoitin että koska minulla ei ole syöpää niin minä en syö syöpälääkkeitä!!! Hahhaaaa sanoi tri Romu ja ilmoitti ettei sitten lääkäröi minua.

Nyt minun omalääkäri ilmoitti että tri Romu ja minä saamme haudata sotakirveemme ja lopettaa epäsopumme ja palata pelipöytään....mars, mars.... joten minä nyt sitten odotan audienssia tri Romun valtakuntaan. Omalääkärini sanoi että koska kultapistokset ovat aiemminkin minua auttaneet niin niitä sekä kortisonia sopisi meidän nyt ainakin jatkaa..... odotan "innolla" ko miehen tapaamista. PS. Hän ei muuten ole nimensä mukainen vaan oikeastaan on pakko myöntää että melko hyvän näköinen ---ainakin omistaakseen noin kamalan nimen.

Jos teillä on lukemisen puutetta niin suosittelen että tutustuisitte Åsa Larssonin kahteen kirjaan sekä sen Islantilaisen -jonka nimeä ei kukaan ikinä osaa sanoa- joku jonkun poika se kuitenkin on kun Islantilaisilla ei oikeastaan ole sukunimiä lainkaan vaan muuten vain hirveitä nimikkeitä. No mutta sillä saarella on nyt kuitenkin yksi muutaman dekkarin raapustanut kirjailija, joka on nyt saanut niistä monta palkintoakin. Molemmilla on aivan uusi tyyli kirjoittaa dekkareita. Islantilaisen erikoisuus on juoksuttaa koko ajan rinnan kahta tai kolmea tarinaa, saman jutun eri tavoin kokevien tarinoita...ja tuon Åsan erikoisuus on ruotsin lapin ja erityisesti Kiirunan seudun tunteminen ja siellä asuvien lapin ihmisten ajatusmaailman esittäminen....Kumpikaan ei paljoa puhu/kirjoita siitä murhasta/murhista vaan enemmänkin niistä ihmisistä, jotka jotenkin joutuvat juttuun mukaan ja heidän ajatuksistaan ja tunteistaan. Rakkautta ja seksiäkin löytyy -ainakin unelmista, kuten meillä kaikilla.

Ja sitten vain kaikille oikein hyvää kiinalaista uutta vuotta!! Se on nimittäin tänään 6.2. ja nyt alkaa sitten Rotan vuosi. Uutiset tiesivät jo eilen kertoa, että ruotsalaisilla on uusi ja hankala ongelma: täit ja muut syöpäläiset ovat tulleet immuuneiksi niihin käytettäviin lääkkeisiin. Täitä, rottia ja muita pikkuolioita rapsutellen kulunee ensi vuosi siis rattoisasti meillä kaikilla, sillä mitä ruotsalaiset edellä niin sitähän me aina on tehty perässä!!!