Mä teetä kittaan, palelen,

ja pöntön kera seurustelen.

Mä yskin, niistän, aivastelen

ja väliin hiukan tiskaelen.

On olo kovin kuumeinen

näin alla vuodenvaihtehen.

Se tuttua on muistaen

näin takaa monien vuosien:

Joko Joulun taikka Uudenvuoden

mä aina jotain flunssaa poden.

Ei auta teho rokotusten,

eikä kuuri vitamiinien,

vaivaa täysin poistamaan

lievittävät korkeintaan.

Mut koiran ken näin omistaa

ei potea voi oikein koskaan,

on ulos aina käytävä

ja piskak-lenkki mentävä.

Niin nytkin rakkaat ystävämme

me tuuleen, tuiskuun lähdemme 

ja hartahasti toivomme

ettei yhtään huumehörhöä

tai viinapäätä pörhöä

oo vielä paukuttamassa,

nyt VOIMME KUMPIKIN NÄET PURAISTA!