Kyllä tämä Kerava on sitten tylsä paikka. Ennen minä tunsin täällä paljon ihmisiä ja oli aina joku jonka kanssa "praatata", jos tahtoi, mutta nyt ovat kaikki kadonneet taivaan tuuliin: Heikki ja Miira asustavat Orimattilassa, Marjo muutti Helsinkiin, Päivi muutti mummunsa luo Nurmijärvelle, Piritta etsii asuntoa Mäntsälästä, Satu on hautautunut Hämeenkoskelle, Ira puolestaan pisti paremmaksi ja meni vallan Piippolaan asti (juu se on se paikka mistä laulussakin lauletaan: Piippolan vaarilla oli... ja se talokin on siellä!) ja Kaija ei enään tunne meikäläistä kun on nyt löytänyt jonkun uuden Tuulan (Tuula sitä, Tuula tätä, Tuula niin, Tuula näin....) (joillakin ihmisillä voi ilmeisesti olla vain yksi hyvä tuttava kerrallaan!!!Outoa!!!)

Riitta T. on oikeastaan ainoa ja hänkin on kuin tuuliviiri, eilen sanoi tulevansa tänään meille ja nyt äsken soitti ettei nyt jaksakaan...hänelle hyvin tyypillistä ja minusta perin rasittavaa olen-enole-olen- en-olen- en.. toimintaa. Riitta on muuten ihan kiva, mutta tosiaan lähes ainoa tuttu jota voin tavata päivisin. Helenaa tapaan sitten myös kyllä joskus kun hän töiltään ehtii. Kun käy Helsingissä töissä niin ei sitä paljon ehdi. Ja sitten on vielä tuo Liisa joka muutti minun paikalleni tuonne talon toiseen päähän viime keväänä: hän on myös eläkeläinen, mutta hänellä on nyt joku mies kierroksessa. Sekin on minusta kummaa että vielä hänkin, 68v ikäinen ihminen, halajaa tuota seksiä ja reiän runkkaajaa! Hyi hitto, minä olen vissiin itse jotenkin kummallinen, mutta kun en ole koko touhusta koskaan kovin paljon pitänyt ja mitä vanhemmaksi tulen sitä koomisemmalta ja iljettävämmältä se tuntuu. Vanha nainen ketarat levällään... ei kuulkaa, ei mene minun kaaliini, että mitä ihmeen ihanaa siinä on... paikat vaan tulee kipeiksi kun vääntäytyy moisiin asentoihin. Kyllä se niin on että se joka siitä touhusta nauttii, se on se mies! Ne on niin kummallisia, ne miehet. Niitä minä en ole kanssa oikein koskaan ymmärtänyt, ne ajatteleekin vissiin jollain muulla elimellä kuin me naiset!!!! Joten siis Liisastakaan ei ole "päiväkahvi"-seuraa kuin harvoin.

Ja siinä ne sitten olikin. No onhan sitten Sinikka (Heikin äiti) ja Leena (Päivin äiti), jotka silloin tällöin kysyvät lenkille. Mutta hekin ovat molemmat vielä työelämän pyörityksessä, joten ei heitä usein näe.

Ja Elvi 75v+ Tauno 83v, vanha pariskunta, jota käyn silloin tällöin katsomassa. Mutta se on aina vähän rasittava vierailu kun Elvi on jo ihan pikkutytön asteella (hänellä on Altzheimerin tauti) ja Tauno haluaa aina vain katsoa vanhoja valokuvia....

Yritän kuitenkin sitkeästi olla tulematta hulluksi ja käyn nykyisin hyvin uutterasti lenkillä Miiron kanssa, vaikka jalkani eivät siitä tykkää. Televisiotahan minulla ei nyt ole kun ei ole varaa hankkia sekä uutta töllöä että sitä digi-lootaa!! Eikä sieltä nyt ainakaan analogisten ohjelmien aikana mitään kovin ihmeellistä tullutkaan minulle, minä kun en pidä elokuvista enkä useimmista fiktiivisistä jutuista ja dokumentteja tuli yksi kerran kuussa! 

Minä siis ompelen, luen, leikin tällä tietokoneella, käyn koiran kanssa lenkillä ja lisäksi on nuo näytelmä-harjoitukset. Yritän myös bongata aina kerran - pari viikossa jonkun ihmisen juttuseurakseni, tai sitten istun kulmakonditoriossa ihan muuten vain katselemassa ihmisiä.

Mieti kuinka usein sinä olet kokonaisen päivän/viikon puhumatta jonkun toisen ihmisen kanssa ja kas huomaat ettei semmoista tapahdu sinun elämässäsi kovin usein. Kun niin tapahtuu olet luultavasti esim. kipeä tai yksinäisellä mökillä tms. Mutta monille vanhemmille ihmisille se on arkipäivää ja juttuseura on luksusta, johon ei auta sekään että on asunut samalla paikkakunnalla lähes koko ikänsä. Mitäs se auttaisi kun ne toiset eivät pysy paikallaan vaan muuttavat työn, perheen, asunnon tai muun syyn takia muualle!

Tämä oi osa Mökin muijan marinoita!