Hiljaa vierii vanha vuosi

taas iäisyyden merehen

oispa vuosi alkavainen

meil onnekas ja iloinen.

Kello on puoli neljä uudenvuoden aaton iltapäivänä ja me olemme onnellisesti käyneet juuri ulkoilemassa, saimme pissattua ja kakattuakin, joten nyt olemme masut täynnä myöhäistä lounasta kerällämme kumpikin - toinen tietokoneen äärellä -toinen sängyn päällä - valmiina vastaanottamaan kaikki kulmakunnan paukut! Huoneet on tuuletettu ja ovet ja ikkunat sitten hyvin lukittu, jotta kamala rikin haju poissa pysyisi.

Aloitin iltiksen keskustelusivuilla keskustelun, missä kysyin tietääkö kukaan mistä ja milloin tämä mieletön paukuttaminen on meille pesiytynyt? (itse olen ollut mm. 1983-1984 ulkomailla! ja kaikki uudet vuodet 1975-1995 muuten partiolaisten kanssa jossakin metsäreissussa, joten asia on vasta nyt valjennut minulle kun olen joutunut olemaan uuden vuoden vietossa kaupungissa!) Ja voisiko joku lisäksi minua valistaa siinä että, minkä hirmu hienon elämyksen paukuttelija saa näistä jysäreistä ym. tykin ammuksia muistuttavista jutuista. Yhtään asiallista vastausta en saanut lukuunottamatta sitä joka sotki vanhoihin juhannustapoihin kuuluvan noitien karkottelun esim. kattilan kansia paukutellen tähän uuden vuoden juhlintaan. Raketit ovat asia erikseen, niistä lähtee jonkinlainen ääni - niistäkin- muttei mitään jysähdystä. Ja sitten ovat vielä konekiväärin papatusta matkivat pikkupoikien papatit, joiden tarkoitusta minä en myöskään ymmärrä. Kenties on meininki vähentää vintiöiden sormien lukumäärää!

Raketit eli kaunis ilotulitus on siis ainoa minun mielestäni järkevä juttu. Muita järkeviä/kivoja uuteen vuoteen kuuluvia perinteitä ovat mielestäni erilaiset roihut ja lyhdyt, tinan valaminen ja shampanjalla/viinillä skoolaus sekä erilaiset tulevaa vuotta ennustavat leikit (esim se missä on ne kumollaan olevat kahvikupit) sekä nakit ja perunasalaatti! 

Koska meillä siis on runsas ja rikas ja olosuhteisiimme erittäin sopiva perinne näiden eri juhlapäivien vietolle, niin tulisi uusia tapoja mukaan ottaa mitä suurimmalla harkinnalla. Hyvä esimerkki on tuo Halloween-juhla, joka meille kovasti yrittää tunkea tuossa syksyllä. Koska meillä on jo tapana että pikku virpojat kiertävät "suklaamunien kerjuulla" niin Halloweenista voi hyvin jättää tämän osan pois, kaksi samanlaista juttua eri juhlien yhteydessä ei oikein uppoa kansaan!! Mutta kurpitsalyhdyt ja lasten naamiasjuhlat ovat taas ehkä ihan kivatkin, kun meillä ei semmoisia muissa yhteyksissä ole. Siis niinkuin sokerit pullasta, eli otetaan muualta tyrkyllä olevista juhlista se mikä on kivaa ja sopii meille, mutta jätetään pois ne jutut jotka eivät suomalaiseen luonteeseen istu.

Ai että mites ne maahanmuuttajat?! No heillä on omat juhlapäivänsä ja tapansa, he pitäkööt ne ja me omamme. Arki on aina maassa maan tavalla tai maasta pois, kuten sananlaskukin sanoo. Arkena maahan muuttanut uusi asukas joutuu sopeutumaan ko maan kulttuuriin ja tapoihin jo ihan ilmastollisistakin syistä. Meidän ei tarvitse sopeuttaa itseämme heidän juttuihinsa. Esimerkiksi Arabian niemimaalla on aina ollut hiekkamyrskyjä ja naamakin on pitänyt suojata niiltä, siitä juontaa juurensa heidän pukeutumisensa- se on ollut pakon sanelema käytännöllinen juttu alunperin, se huivi. Samanlaisen huivin käytön löytää myös lapista, missä taas on aina ollut lumimyrskyjä....mutta ei sillä huivilla mitään tekoa ole muualla -ainakaan vielä - voi olla että jossain isoissa kaupungeissa ajan myötä ilman saastuneisuus pakottaa kaikki suojaamaan hengityselimensä jotenkin, oli sitten musmilimi ja islimi tai jokin muu.

Elämän ihana taika

on eteenpäin rientävä aika,

oi jospa vuosi seuraava

oisi Luojan siunaama!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!